Elokuvat

Pimeyden ytimessä

Pimeyden ytimessä -trillerin alussa Mel Gibsonin esittämän poliisietsivän tytär ammutaan kotiportaille. Syyllisen arvellaan löytyvän vanhojen pidätettyjen joukosta, mutta vähitellen totuus valkenee toiseksi. Tytär työskenteli eläessään eräässä valtion tukeman suuryrityksen ydintutkimuslaitoksessa, josta päin myös syylliset vaikuttavat löytyvän.

Vanhaan kunnon dekkarityyliin yksityinen murhatapaus laajenee asteittain lähes koko yhteiskunnan mittaiseksi rikokseksi. Mukaan mahtuu niin likaisia ydinaseita kuin korruptoituneita poliitikoitakin, aktivismia ja terrorismia, suoraviivaista toimintaa ja hiljaisempia hetkiä. Paikoin vainoharhainen meno muistuttaa hieman 1970-luvun Hollywoodin paranoidisia trillereitä, kuten Ansa – Parallax View tai Korppikotkan kolme päivää.

Pimeyden ytimessä on rauhallisesti etenevää ja jossain määrin ”vanhanaikaista” poliisielokuvaa, jollaista on totuttu näkemään enää vain Clint Eastwoodilta. Kuvauksen kohteena ei ole pelkästään murhamysteeri tai sen takainen poliittinen korruptio, vaan ennen kaikkea myös lapsensa menettäneen vanhemman suru. Harmi ettei Eastwood ohjannut tätä elokuvaa, sillä hän olisi varmasti saanut enemmän irti isä–tytär-suhteesta kuin Martin Campbell ja Mel Gibson.

Täyteläisempää katsomisnautintoa häiritsevät pienet juoniteknilliset ongelmat. Informaation jakelu on paikoin liian hidasta ja paikoin liian nopeaa, muutama kohtaus tuntuu tarpeettomalta ja pari äkkikäännettä väkinäisen shokeeraavilta.

Lisäksi ydinenergiaan liittyvät epämääräiset ja irrationaaliset fobiat tuntuvat vanhentuneilta. Tämän asenteen elokuva lienee perinyt alkuperäisestä brittiläisestä minisarjasta, jonka samainen Campbell ohjasi vuonna 1985.

Pisteet kotiin siitä, että konservatiivisen oloisilla tekijöillä on ollut rohkeutta puristaa liipaisinta loppuun asti. Ja vaikkei luoti napakymppiin osukaan, niin osoite on oikea.

Kalle Vaarala